Luottamuksen evoluutio_

Luottamuksen evoluutio (alkukieliseltä nimeltään The Evolution of Trust) on Nicky Casen interaktiivinen selitys peliteoriasta: miksi yhteistyö syntyy kahden itsekkään osapuolen välille, ja miksi se murtuu. Peli on suomennettu kokonaan, ja sen pelaaminen kestää noin 15–20 minuuttia.

Miten tämä liittyy opetussuunnitelmaan

• pops2014@perusopetus/osallistuminen (L7 Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen): L7 toteaa, että oppilaat oppivat "hahmottamaan sääntöjen ja sopimusten sekä luottamuksen merkityksen". Peli simuloi juuri tätä: kaksi itsekästä osapuolta päätyy yhteistyöhön toistuvan vuorovaikutuksen ja sen sääntöjen kautta – luottamus syntyy rakenteesta, ei ominaisuutena.
• pops2014@perusopetus/ajattelu (L1 Ajattelu ja oppimaan oppiminen): L1 mainitsee valmiuksien kehittyvän "systeemiseen ajatteluun", kun oppilaat oppivat "näkemään asioiden välisiä vuorovaikutussuhteita ja keskinäisiä yhteyksiä". Peli on juuri tätä leikkisässä muodossa: se näyttää, miten yksinkertaiset säännöt ja toistuva vuorovaikutus tuottavat monimutkaisen, ei-ilmiselvän lopputuloksen (luottamuksen synty tai murtuminen).

Pelin alkuteksti päättyy tähän väitteeseen:

Vuosisata myöhemmin: 2000-luvulla länsimaat ovat eläneet keskenään rauhassa vuosikymmeniä, ja olemme surkeita luottamuksessa. Kyselyt osoittavat, että viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana yhä harvempi sanoo luottavansa toisiin.

Väite pitää paikkansa – mutta vain siinä maassa, jossa peli on tehty. Yhdysvaltain General Social Survey -kyselyssä osuus, joka sanoi "useimpiin ihmisiin voi luottaa", on pudonnut rajusti juuri 40 viime vuoden aikana:

Suomessa kehitys on ollut päinvastainen tarina: ei laskua, vaan poikkeuksellisen korkea ja vakaa luottamus koko sen ajan, kun asiaa on kyselyillä mitattu. Vuonna 2008 Suomi oli Euroopan sosiaalitutkimuksen (ESS) luottamuskysymyksessä maailman neljänneksi luottavaisin maa, heti Tanskan, Norjan ja Ruotsin jälkeen 3, ja tuoreimmat EU:n omat mittaukset (ks. alla) asettavat Suomen edelleen EU:n kärkeen. Helsingin yliopiston uutisessa aiheesta todetaan suoraan, että "luottamusindikaattorit pysyvät aika vakaina" 4.

Yksi mutka matkassa: suomalaiset itse kokevat asian toisin. Kesällä 2026 julkaistun pohjoismaisen tutkimuksen mukaan 79 % suomalaisista koki yhteiskunnallisen luottamuksen heikentyneen 5 – vaikka samaan aikaan muut Pohjoismaat pitävät juuri Suomea luottamusta lisäävänä kumppanina enemmän kuin ketään muuta 6. Koettu ja mitattu luottamus näyttävät siis elävän omaa elämäänsä: tunne laskusta ei tarkoita, että mitattu luottamus olisi oikeasti laskenut.

Tähän liittyy myös tärkeä varauma: Tilastokeskuksen tutkija Riitta Hanifi on huomauttanut, että yleisimmät luottamuskysymykset ovat "vaikeasti ymmärrettäviä ja monitulkintaisia" 7 – eri kyselyt kysyvät asiaa eri sanoin ja eri asteikoilla, eivätkä niiden luvut ole suoraan verrannollisia toisiinsa.

Johtopäätös: pelin väite kuvaa todellista, dokumentoitua ilmiötä – mutta amerikkalaista ilmiötä. Kyselyt eivät osoita, että suomalaisten keskinäinen luottamus olisi vähentynyt viimeisten 40 vuoden aikana; se on pysynyt poikkeuksellisen korkealla läpi mittaushistorian.

Miten tämä liittyy opetussuunnitelmaan

• media@7-9/tietolähde#luotettavuuden-tarkistus;ristiriitainen-tieto: osio harjoittaa juuri lähteiden luotettavuuden tarkistamista ja ristiriitaisen tiedon käsittelyä – kaksi kyselyä (Yhdysvallat, Suomi) näyttävät ristiriitaisilta, kunnes niiden metodologiaa ja mittaustapaa vertaa.
• pops2014@perusopetus/ajattelu (L1 Ajattelu ja oppimaan oppiminen): sama osio vastaa L1:n kuvausta "rohkaisua tarvitaan myös epäselvän ja ristiriitaisen tiedon äärellä olemiseen" – sisältö on suoraan sitä, eri lähteiden ja asteikkojen keskinäistä puntaroimista.

EU:n omassa elinolotutkimuksessa (EU-SILC) suomalaiset luottavat toisiinsa enemmän kuin kenenkään muun jäsenmaan asukkaat:

Maailmanlaajuisesti erot ovat vieläkin suurempia: World Values Survey -kyselyn mukaan esimerkiksi Kolumbiassa, Brasiliassa ja Perussa alle 10 % vastaajista sanoo, että useimpiin ihmisiin voi luottaa 11. Luvut eivät ole suoraan verrannollisia EU:n 0–10-asteikkoon, sillä kysymys on muotoiltu eri tavalla – mutta suuruusluokka kertoo, miten poikkeuksellisen korkealla Suomi ja muut Pohjoismaat ovat globaalissa vertailussa.

Pelissä jokainen pelaaja on oikeastaan pieni algoritmi: sääntö, joka päättää seuraavan siirron edellisen kierroksen perusteella. Tässä kolme pelin strategiaa kirjoitettuna säännöiksi:

Nämä säännöt käyttävät täsmälleen samoja rakenteita kuin tietokoneohjelmat: ehdollinen toiminto ("jos vastustaja petti, petä myös"), muuttuja (mitä vastustaja teki viime kierroksella) ja toistuva toiminto (sama sääntö ajetaan uudelleen jokaisella kierroksella). Koko turnaus on yksi suuri simulaatio: monta algoritmia ajetaan toistuvasti toisiaan vastaan, ja se, mikä niistä "voittaa" väestössä ajan myötä, riippuu säännöstä itsestään – ei siitä, pidämmekö sitä hahmoa mukavana vai ei.

Miten tämä liittyy opetussuunnitelmaan

• ohjelmointi@7-9/käsitteet#rakenteet: pelin strategiat (Copykissa, Etsivä, Yksinkertainen) käyttävät samoja perusrakenteita kuin ohjelmat – ehtoa, muuttujaa ja toistoa – vaikka niitä ei ole koskaan kirjoitettu koodina.
• ohjelmointi@7-9/looginen#algoritminen-ajattelu: strategian kuvaaminen yksinkertaiseksi säännöksi ("jos vastustaja petti edellisellä kierroksella, petä myös") on algoritmista ajattelua sellaisenaan – sääntö on algoritmi, ja turnaus sen suoritus.